maanantai 27. lokakuuta 2008

Pehmeää velliä

Nyt taidan tehdä historiaa täällä mestarikokkaajien ruokablogien maailmassa. En valmista mitään eksoottista, hienoa, erikoista ja kaunista. Avasin oman kategorian tälle ruualle, kuten on tapana. Tämän valmistamiseen oli erittäin hyvä perustelu. Jokainenhan teistä käy hammaslääkärissä. Joskus operaatiot ovat aika kovia ja koettelevia, tuskallisia ja puudutukset lamaannuttavia. Nälkä on kuitenkin normaaliin tapaan ja syödä pitää. Sen pitäisi olla pehmeää, pumpulista eikä pureskeltavaa. Ostin Helmi perunasuurimoita. Ne ovat riisiä pehmeämpiä ja nopeasti kypsyviä.

Helmi-velli

1 l maitoa
1 dl Helmi-perunasuurimoita
vajaa tl suolaa
1 rkl voita
Ripottele kiehuvaan maitoon suurimot. Keitä hiljalleen sekoittaen 8 min. Mausta valmis velli suolalla ja voinokareella. Ohje on tietysti Helmi- pakkauksesta.

Suurimot ovat gluteenittomia. Paketissa on pari ohjetta, Helmi-teeleivät ja Helmenkalastajan katkarapupiiras. Niitähän pitää kokeilla, kun Helmiä on.

9 kommenttia:

  1. Minä kokeilin niitä Helmi-teeleipiä jo viime vuoden puolella, mutta velliä en ole vieläkään uskaltautunut testaamaan... Mitäs pidit sen mausta?

    Piipahdapa muuten taas blogissani, kun ennätät - siellä on jotakin pientä sinulle. :-)

    VastaaPoista
  2. Velli on pehmeää ja hyvää.
    Noita teeleipiä ajattelin tehdä ja tietysti piirasta, voi olla että käytän lohta katkaravun asemasta.b

    VastaaPoista
  3. canelia,
    Kiitos, kävin jo katsomassa mikä minua odottaa. Palaan tähän.

    VastaaPoista
  4. Tämähän mielenkiintoinen juttu! Olen sairaalassa töissä ja potilaille maistuu siellä kyllä velli, mutta kuinka moni sitä kotona tekee?puuroa kyllä, mutta velliä? minä en ainakaan aikuisiällä ole sitä koskaan tehnyt vaikka lapsena sitä kyllä on syöty. Pitänee kokeilla :)
    -anne-

    VastaaPoista
  5. Helmi-teeleivät oli hyviä, joskus on tullut niitä tehtyä. Tämä "sammakonkutuvelli" (niinkuin lapsena sanottiin), ei maistu minulle vieläkään... :(
    Toivottavasti suu on jo parempi..

    VastaaPoista
  6. Silmävelliksi sitä lapsena kutsuttiin ja kyllä maistui kun oli aina nälkä, johtuen ehkä siitä että oltiin jatkuvasti liikkeessä; leikkien ja pieniä äidin antamia askareita tehden.

    VastaaPoista
  7. Anne,
    Velli on tuollaista vähänkuin pula-ajan ruokaa, hieman väheksyttyä. No meillä sitä syödään harvoin. Niin nytkin, kun halusin helposti nieltävää. Hyvää kuitenkin oli.

    VastaaPoista
  8. kati,
    Nyt paistuu uunissa piirakka, jossa on helmiryynejä. Kerron siitä.
    Pitää tehdä niitä teeleipiäkin.

    Lapsena ei munullekkaan helmivelli oikein maistunut.
    Mutta yllätys, nyt vanhempana se maistuu pehmeältä ja samettiselta, oikein hyvältä.
    Puurona sopisi vaikka mansikkakeiton kanssa.

    VastaaPoista
  9. marjamatilda,
    kyllä lapsena tätä piti syödä, se oli iltaruokaa. Silloin sitä syötiin, eikä nuristu, vaikka ei aina niin hyää ollutkaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.