sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Ruokailua ulkona

Punajuuripastan jälkeen on ollut hieman kiirettä. Keittiössä on ollut hiljaista, siellä en ole ehtinyt tehdä oikein mitään muuta kuin aamupuuroa ja voileipiä evääksi viikonloppumatkaa varten.
Viiletimme Suomea puoleenväliin ja takaisin. Menomatkalla meillä oli omat eväät mukana. Ne maistuivat niin hyvältä. Pysäköimme auton kauniiseen maisemaan, nautimme kahvia termarista, avaamme eväspaketin. Nyt tein matkalle savukalkkunavoileipiä, mukana oli luumutomaatteja, viinirypäleitä ja briejuustoa.

Tulomatkalla poikkesimme huoltoaseman baarissa. Vatsat tulivat täyteen, vaikka eivät mitään gourmee-aterioita olleetkaan.

Tässä on ateriani, Wieninleike ja ranskalaiset. Alkusalaatit puuttuvat. Niitä oli kahta lajia, punajuurisalaatti ja jäävuorisalaatti pakastekasviksilla. Ennätin syödä ne ennen pääruokaa, joten niistä ei ole kuvaa.
Jäävuorisalaatti, se iänikuinen suomalaisen seisovan salaattipöydän salaatti, oli nahistunutta ja mitäänsanomatonta. Punajuurisalaatti taas aivan kohtalaisen hyvää.
Wieninleike oli tehty lähes oikeaoppisesti. Paneeraus oli tehty vain kerran korppujauhoilla, puuttui ensimmäinen "jauhotus" vehnäjauhoissa, mutta eipä se nyt ollut virheistä pahin. Anjovisfilee ja kaprikset aivan oikein sitruunaviipaleen päällä. Leike oli kuiva, mutta nälkäisenä se tyydytti. Annos oli iso ranskalaisten ansiosta, niitä oli vähän liikaa. Hyvä, että leikkeelle ei ollut tungettu kastiketta. Jääsalaatti oli nahistunut.

Mieheni otti makkarapannun. Hän perusteli valintaansa sillä, että meillä kotona ei valmisteta milloinkaan makkarasta ruokaa.
Annos oli iso, siinä oli paistettua pikkumakkaraa (ei lenkkiä), paistettua pekonia ja kananmunaa, tietysti ranskalaiset. Alkusalaatit samat kuin minulla ja sama arvio niistä.
Ruokaa oli riittävästi, ranskalaisia jäikin. Oikea kaloripommi, onneksi kotona ei valmisteta tätä.
Makkara ei vastannut odotuksia, kuulemma HK:n sininen olisi ollut parempi vaihtoehto. Pekoni oli kuivunutta. Nälkä kuitenkin lähti.

Ruokajuomana oli kotikalja, joka on aina hyvää näissä ruokaloissa. Jälkiruokana oli kahvit.
Hyvin jaksoimme kotiin asti. Tosin tämän hiilihydraatti-rasvapommin jälkeen minua nukutti parin tunnin päästä ja torkahtelin autossa. Virkistyin hieman, kun söin banaanin.

3 kommenttia:

  1. No jopas on tuhdit annokset! Ainakin syötävää riittää..
    Löysin blogisi juuri, ja täältähän löytyy paljon kivoja arkireseptejä!
    Vierailen varmasti toistekin.

    VastaaPoista
  2. Juu ruokaa oli liikaa ja liian tuhtia. Onneksi saa jätää.
    Tervetuloa uudelleen.

    VastaaPoista
  3. Tämmösissä arvioissa olisi kiva tietää mistä paikasta puhutaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.