Perämeren silakkapihvit ja italialaista salaattia

Reissu on tehty ja paljon on ehditty nähdä kahdessa päivässä. Helsingissä oli melkein kesäistä.
Tosin harmaa ja pientä tihkua satava sää muistutti,  että onkin marraskuu.
Muutama ruokaan liittyvä asia ilahdutti myös.
Yllätyin Kiasman  ravintolassa positiivisesti. Olimme vain menossa kahville, enkä ollut uskoa silmiäni.
Kun tiirailin leivos-piirakkavitriinin äärellä, huomasin kyltin kehotuksen.
Tilaukset otetaan pöydistä ja tarjoillaan pöytiin. Tämä on aivan uutta ja mukavaa, oikeaa palvelua.
Istuuduimme pöytiin ja kohta eteemme kiikutettiin tilaamamme

Mustikkapiirakkaa ja oikeaa kermavaahtoa.
Pöydän vesikarahvissa oli yllättävä viesti.
Suomalaisen päivittäisestä 3873 litran vesijalanjäljestä lähes puolet tulee ulkomailta.

Tämä maamme on tuhansien järvien maa ja kuuluisa vesistään. Emme ole vesiasiassakaan omavaraisia.
Maksamme vedestä muille maille. Ja minä kun olen luullut, että me voimme jopa auttaa puhtaan veden puutteessa olevia köyhiä maita.

Toinen yllätys sattui, kun lounastimme  porukalla. Tilasin häränpihvin ja olin varma, että perunoitahan siinä on tulossa mukaan.
Kuinka kävikään pihviä salaatilla. Juuri täsmäannos makuuni.
Sunnuntaina vähän ennen junan lähtöä lounastimme. Valitsin lämpimän hedelmä-kasvissalaatin ja se yllätti positiivisesti.
Iso viipale salaatin päällä on grillattu ananas, sen alla on paahdettua paprikaa.
Mukana oli kuullotettua omenaa, persikkaa, viinirypäleitä, sokeriherneitä ja tietysti salaattia.
Hyvää oli.


Perämeren silakkapihvit ja italialaista salaattia

Tänään halusin kovasti kalaa. Parasta mitä kalatiskissä oli, olivat silakkafileet.
Paistoin silakkapihvit klassiseen tapaan voi-rypsiöljyssä. Maustoin maustepippurilla ja ruususuolalla.
Sitten sekoitin italialaisen salaatin. Italialaiseksi sen tekee italialainen ns sekasalaatti pienilehtisistä salaattiaineksista,
 kastikkeeksi ripotin italialaista balsamicoa ja oliiviöljyä. Kirsikkatomaatit kypsytin pannulla valkosipulilla maustettuna.
Ne tosin olivat hollantilaisia. Ruskistin samalla pannulla kourallisen kuutioitua pekonia. No se oli lähiruokaa eli suomalaista.
En osaa selittää,  miksi lisäsin lautaselle vielä tummia italialaisia viinirypäleitä. Mutta ne sopivat yllättävän hyvin silakkapihveille.
Tämäkin oli hyvä salaatti.