Väsyneenä päivän töistä löhöilin sohvalla lehtiä selaillen.
Tänään olen viivähtänyt keittiössä vain aamiaisen teossa.
Koko päivä kului museolla tauluja ripustellen.Söimme lounaan ulkona.
Illallinen kypsyi uunissa. Mies kasasi uunivuokaan riisipuuroainekset.
Katselin kuvia, kunnes huomasin Kodin kuvalehden keittiön ihmeet-palstalla
kuvan ja juttuotsikon pysäytä pisarat. Kuvassa oli sähkövatkain ja siihen kiinnitetty
suojus. Ilmoitin miehelle kuvaa katsellessani, meille hankitaan heti tuollainen suojus.
Maksaa mitä maksaa. Kuinka monta kertaa olenkaan pyyhkinyt välitilan laatat, tiskipöydän
ja osan kaapistosta vain siitä syystä, että olen keittänyt sosekeittoa, vatkannut kanamunavaahtoa,
kermaa, vispipuuroa ja kaikkea muuta mitä vatkaimella tai tehosekoittajalla tehdäänkään.
Luin Sanna Tyryn juttua eteenpäin, vaahtopisara laajenee luultavasti ilman halki
lentäessään kooltaan ainakin kolminkertaiseksi. Sama ilmiö tapahtuu lapsen
(miksei aikuisenkin) lasista kaatuvalle viimeiselle maitotipalle. Sitä riittää koko keittiön lattialle.
Helppo ja halpa vatkaussuoja syntyy kertakäyttölautasesta, jonka läpi vispilät tuikataan.
Leipurin läheiset kiittävät, sillä kulhon lisäksi he saavat nuoltavakseen nyt myös kannen.
Tutkin heti kaikki kaapit, olisiko meillä kertakäyttölautasia. Ei ollut.
Kauppareissu tästä kuitenkin tuli, mutta ei tarvitse mitään kallista versiota laatikon
uumeniin ostaa. Eikö ole näppärä idea. Keittiö onkin puhdas mustikkavispipuuron
vispauksen jälkeen. Kiitos Sanna Tyry.
Kuva ja kursiivilla kirjoitettu teksti on lainattu Kodin Kuvalehdestä













