Viikonloppuna retkeilin metsässä ristiin rastiin. Etsin sieniä.
Tattien ja kanttarellien suhteen olen myöhässä. Syöntikelpoisia tatteja
löysin muutaman. Tatteja kyllä oli, mutta ne olivat jo ylikypsyneet ja
matojen syömiä. Kanttarellipaikalle osuttiin liian myöhään, ne olivat kuivuneet.
Suppilovahveroista ei näkynyt jälkeäkään, onkohan ollut liian lämmintä.
Jotain sentään saatiin ja niistä nautittiin tänään.
Kehnäsieniä, muutama tatti ja kangasrouskuja.
Melkeinpä paras yhdistelmä on sienet ja munakas. Se maistui todella hyvältä.
Kokeilkaapa.
Sienimunakas yhdelle
Puhdista tatit ja kehnäsienet. Pilko ne. Puhdista rouskut, laita kiehuvaan veteen ja
ryöppää 10 minuuttia, valuta ja huuhtele kylmällä vedellä.
Pilko sienet ja paista niitä hetki kuumalla, kuivalla pannulla.
Lisää voi ja jatka paistamista. Mausta suolalla.
2 munaa, 2 rkl kermaa, ripaus suolaa ja mustapippuria. Sekoita.
Ripauta pannulle rypsiöljyä ja kuumenna pannu.
Leikkaa pannulle keltaista paprikaa suikaleina. Kaada päälle munamassa.
Anna munakkaan kypsyä, käännä munakas ja kypsytä minuutti toiselta puolelta
Liu'uta munakas lautaselle. Levitä päälle sienimuhennos.
Viipaloi lisukkeeksi tomaattia. Nauti.
*
Täällä samoiltiin
Metsässä on mukava olla, vaikka saalista ei saisikaan. olisi nolla
Minustakin paras munakas on sienimunakas. Nyt olen saanut ystävän tuomana kosteikkovahveroita, kun hän tietää ihmemestan niille toisella paikkakunnalla ja eivät itse syö sieniä;) Kosteikkovahvero muistuttaa paljon suppilovahveroa, mutta sato alkaa aikaisemmin.
VastaaPoistaPitääpä katsoa sienikirjasta tai netistä kosteikkovahveron tunnusmerkit.
VastaaPoistaVielä elän toivossa, että saan niitä suppilovahveroita.
Muna ja sieni sopivat tosi hyvin yhteen. Jäi vielä sanomatta, että kangasrouskut antoivat oman mukavan makunsa sienikimaraan. Tykkään rouskuistakin.